Heipä moi,

Kirjoittamiani runojani saa käyttää miten haluaa kunhan mainitsee esittämisen tai kopionnin yhteydessä tekijän: KAIHO

Kiitos

Minä olen lehti

Minä olen lehti
jonka tuuli kauas kuljetti
mutta aina joku outo voima
tuo lähemmäs kotipuuta
koska me ollaan samaa juurta

sinä olet latva
johon kurkotan vasta
juuresi ovat vanhat
mutta pirun vahvat
toivonkin että joskus minunkin

oksasi ovat tumman tukan ja parran peitossa
ja niin kiinni rungossa
etteivät ne irtoa tuulessa
ei pohjoisen kylmän
eikä etelän lämpimän

metsä tihenee ja sammaloituu
eikä oksat kohtaa liian usein
silti lehti muistaa ja toteaa
ei juuret unohdu koskaan
kun kaikki turha välissämme maatuu

minä olen lehti
jonka tuuli kaus kuljetti


Isin tyttö

Kun sinut ensi kerran näin
Ympäri Pyörähti maailmain
Olit kauneinta mitä koskaan ikinä
Eikä kuvaamaan sitä mikään riitä
Nyt kun nukkuu sylissäin
 
Isin tyttö
 
Mittaa vajaa puoli metriä
Jalkaterää yhdeksän senttiä
Sormia kymmenen ja varpaita kans
Ja tummaa tukkaa vaik isovaarille jakaa

Ison miehen opetit itkemään
Ilosta ja huolesta
En voinut aavistaa, että syy löytyy
Tytöstä noin nuoresta

Itkin kun sinuun otti kipeää
Isin sylistä saat aina avun ja lohdun
Vaikka sinua joskus torun, siksi torun
Ettei turhaan tekisi kipeää
 
Samaan aikaan mut uuvutat
ja annat voimaa uuteen aamuun
On Vain ja ainoastaan sinun syytä
Että millään muulla ei ole enää merkitystä
 
Senkin Isin tyttö

Maailma tää on kylmä ja pimeä paikka
Ja kuinka sua vaaroista varoitan vaikka
ne vaan tulee ja puree
Ja niin vie mennessään maailman tuulet

Niin pitkään pidän susta huolen
kunnes itse väsyn ja pois kuolen.
Mut älä pelkää.
Sinne minne lennän, sieltä sua Isi aina valvoo
Sen sulle vannon
 
Isin tyttö

Hentomieli

Vainoon kuuta
Matkin tähtiä
Ilman muuta
Matkaasi lähden

Kaipaan sua niin
Enkä löydä kotiin
Karvaa Kello rapsuttaa
tik tik tik tak

Suon pieni hentomieli laulaa
Laulaa kanssa kukkien
Pahaa poistaen
Suon pieni hentomieli laulaa
Laulaa kanssa kukkien
Suu vaahdoten

Ei saa luottaa
Parran Viheltäjään
Kumpaan Olkapään istujaan

Annan sulle
Yhden muistutuksen
Jaan salasi muille heikoille
kaiken kokeneille

Suon pieni hentomieli laulaa
Laulaa kanssa kukkien
Pahaa poistaen
Suon pieni hentomieli laulaa
Laulaa kanssa kukkien
Silmät loistaen

Hentomieltä etsien
Valossa yökukkien

Laulu

Minut on vangittu luiseen koppaan, jossa kaikuu
Tahdon ulos mutta suu,
se pysyy kiinni

Hetken,
pienen pienen hetken
Olen vapaa ja taas kaikuu

Olen ääni, joka päässäsi puhuu
Kutsu minua nimellä

En näy peilistä, näen sinut ilmankin
Puhun paljon mutta et kuuntele
Nimeni, ei sillä väliä
Sama kuin sinullakin, siis meillä

Olen ääni, joka päässäsi puhuu
Kutsu minua nimellä omatunto

 

Uinuu