Vallankumous-sauna ja lumi-jänis

 Saavuin Jykylän keskustan neljän ruuhkaan ja totesin: Läskillä on aina nälkä. Kävelykadulla tuli vastaan mies Vallankumous-kylttien kanssa ja hyvin pian huomasin puhuvani politiikkaa. Ei sillä samalla tavalla mitä kavereiden kanssa yleensä kun paasataan itsestään selvyyksiä vaan nyt puhuin vallankumouksesta. E-Liikkeen isähahmo Petri Hirvimäki ei ollut myymässä mitään eikä keräämässä mitään. Hällä on asiaa, joka jokaisen suomalaisen pitäisi kuulla.

 Kyseinen herra on myös paikallinen sitoutumaton eduskuntavaaliehdokas, joka ajaa isompaa asiaa kuin moni mihin olen matkallani törmännyt. Kuuntelin ja annoin kritiikkiä aatteen logosta kuten myös asiansa tiivistämisen suhteen. E-Liikkeen mies oli mielissään saadessaan palautetta. Syödessäni paskaa pitsaa piirsin hänelle pyyhepaperiin pari uutta versiota aatteen uudesta logosta. Katsotaan onko muutosta tulossa punaisella värillä. Lupasin laulaa "Vallankumouslaulun" ja näin tehtiin. 
http://youtu.be/xenEKHq6SJE?t=1m7s

 Jyvääskylä lähti liikkeelle siis hyvin poliittisissa merkeissä. Paikkana oli ydinkeskustan kompassi, josta kuvattu vuosia sitten "miksä aina poraat hirveessä kännissä?" -klippi. Nyt en ollut keskellä kompassia, koska viime kerroilla poliisit ajoi paikalta pois. Poliiseista ei ollu kyl pulaa tälläkään reissulla. Kysyin heti ekan poliisin nähtyäni että onk ook jos vähän.... Oli erittäin ok kunhan ei aiheuta heille soittoja.

 Ekaksi spotiksi otin kompassin koiliskulman, joka on kirjakaupan edessä. Aluksi oli taas hieman hämmentävää soittaa, koska viime Jykylä-keikasta oli tovi aikaa, mut saundi löytyi parin biisin jälkeen. 

 Ai että miksi mua välillä hämmentää? No koitas itse mennä kadulle soittamaan ja mieti sitä. Aluksi tunne on hyvin hölmistynyt ja kysyy itseltään monta kerta et, "minkä vitun takia?". Sit kun tuohon kysymykseen on mielessään löytänyt vastauksen, saanut ihmiset hymyilemään ja nauramaan, alkaa ydin löytyä. Tuosta ytimestä kerron lisää kirjassani, joka julkaistaan kaukaisessa lähi-tulevaisuudessa. 

 Yöpaikan olin hoitanut etukäteen Keijo-rumpalin luota. Nelisen tuntia selville ihmisille hetkeä todeten, päätin pitää paussin. E-liikkeen ukkeli pyöri kylillä ja jauhettiin niitä näitä ja kerroin, et aattelin lähtee saunomaan. Tarkastin osoitteen ja Petri totesi, mennämpäs meille saunomaan. Noh, siinä soitti kotiin vaimolle ja kyseli lupaa. Pienen väännön jälkeen saavuimme kerrostalon pihaan ja politikko olikin unohtanut avaimet sisälle. Vaimo tuli kohden lapsen kanssa avaamaan alaoven ja päästi näreissään sisätiloihin. Lauloin lapsille hetkenlaulut, joista ainakin yhdestä tuli hetkenhitti. Istahdimme saunan lauteille ja noin 4-vuotias R tuli punkkansa kanssa messiin. Saunassa jatkui politiikan puhuminen samaan aikaan ku pikku-poika istu punkassa ja leikki porakoneella. 
 Niin siinä joskus käy, kun antautuu hetken vietäväksi ja huomaa istuvansa saunassa Vallankumous-miehen kanssa. Etten sanoisi hämmentävää. Mutta vielä hämmentäväksi menee.

 Kuivattuani keesin, lähdin takas Jykylän ytimeen laulamaan hetkeä. Paikaksi valitsin aiemmin tutun Halosen edustan kävelykadulta. Paikka on paras mihin oon tuossa kylässä törmänny. Kuulemma myös paikalliset soittajat mesoavat samassa spotissa. Jyväskylässä oon aiemmin soitellut Nesterallien aikaan ja tuolloin on porukka ollut hyvin sekaista. Johtunee tapahtuman luonteesta kun koko maakunnan auto-ihmiset saapuvat suureen kylään kännäämään. Nyt yleisönä oli J-Kylän perus kansa, joka oli aivan muuta. Kuin olisi ollut Tampereella soittamassa. Lämmin vastaanotto pienen alku hämmennyksen jälkeen, olihan kuitenkin helmikuu.
 Ihmisten lämpö ja hurjat tilanteet saivat runosuonet kiehumaan isolla kädellä ja ylitin itseni moneen kertaan. Yksittäisiä riimejä en muista mut flow oli välillä niin pähee, että repeiltiin oikein isossa köörissä kesken biisien. Hetkenlaulun toimiessa oikein, se ottaa ihmisen mukaansa. Se saa hänet laulamaan ja hetkessä ollaan tosissaan. Se suuri filosofia: ei ole eilistä eikä huomista, löytää itsensä puhumatta sanaakaan itse asiasta. Jyväskylässä elettiin aivan omaa hetkeä tuona perjantaina. 
 Kamerakännykät kävi ja kännikuvia otettiin. Joku toivoi "Mäkkärin paskaa" ja toinen "miksä aina poraat" -biisejä, mikä on aina mukavaa. Toivottiin myös paranoidia mutta siihen tuli aina sama vastaus "Mikä vitun paranoid, vittu mikä dorka". Tosin kirosanojen määrä vaihtelin toivojan äänenpaineen mukaan.
 Jos olet tallentanut Hetkenlaulun tai pari, niin lataa se tuubiin ja laita mulle linkki! Saat postissa itsellesi Kaihon levyn. Itse en vieläkään kanna mukanani äänityslaitetta ja toivonkin, ettei harmaat tai pinkit helmet jäisi sille tielleen vaan tulisivat julki maailmalle.

 Reilu kymmenen tuntia hetkeä Jyväskylän keskustassa laulettuani tuli vihdoin väsy. Lähdin tarpomaan kohti luvattua yöpaikkaa. Paikan päälle päästyäni minulle kerrottiin, että olohuoneessa nukkuu muitakin. Ei haittaa, pääasia et saa nukkua sisätiloissa. Heräsin ysin maissa kommuunista, vieressäni 5 nuorta neitokaista, jotka olivat lähdössä Impro-maratoonille Jyväskylän keskustaan. Se mitä yön aikana tapahtui, jääköön pimentoon ja mielikuvituksen alustaksi. Porukka nimeltä "Läsnäolopakko" oli Suomen Turusta. Aamupalaksi oli hippipuuroa ja pannukaffetta. Keijon kanssa puhuttiin pitkään mikro-rytmeistä ja sain valtavan määrän ideoita tulevaisuuteen. Palaan asiaan.

Leave a comment

    Add comment