Provinssirock 2014

Saavuin Törnävän alueelle perjantaina klo 15. Aluksi säädettiin passien kanssa. Perusmeininki: "menkään tonne, menkää sinne ja tulkaa sit takasin" eli kukaan ei tiedä mistä saa mitäkin. "En tiedä, mä oon täällä vaan töissä" oli se yleisin vastaus. Ainahan se näin menee festivaalien ensimmäisenä  päivänä. Puljasin auton takahuone alueelle vaikka ajolupaa en sinne saanu. Suurta rikosta tässä ei tehty, välimatkat nopeutu ja oli yks levähdyspaikka enemmän.Viimeksi kävin Provinssissa vuonna 2007 ja meininki oli siitä muuttunut paljon. Päälava, saarilava ja pienempi teltta oli samalla paikalla. Festarialuetta oli pienennetty ja talkooväelle oli jätetty enemmän tilaa toimia. Se näkyi selkeästi asioiden hoidossa, hommat sujuivat paremmin kuin männä vuosina ja meininki oli työntekijöidenkin keskuudessa rento. Tietysti festarikansan mielestä asia saattaa olla ihan sama mut vanhana takahuone-kettuna näkee hommat eri tavalla. Yllätys-yllätys olen heilunu ennekin festivaaleilla töissä: radiotoimittajana, esiintyjänä, dokumenttikuvaajana ja tällä kertaa taas juontajana. 
Provinssin järjestäjäväki on nuorentunut ja systeemit toimivat moitteitta. Järjestyshäiriöitä en nähnyt ensimmäistäkään mikä ihmetytti suuresti. Tottakai väsyneimpiä juhlijoita välillä kannettiin selviämisasemalle mutta perusajatus pohjalaasesta känni-tappelusta oli unohtunut. Sitä mitä alueen ulkopuolella ja leirintäalueella tapahtui on vaikea sanoa.
Provinssin kävijämäärä oli selkeesti pudonnu sitten vuoden 2007. Oma muistikuva Provinssista on, että Törnäväntie lainehtii festarikansaa jo tiistaina. Nyt kun paikalle ajoi perjantaina pari tuntia ennen festien alkua oli porukkaa todella vähän. Onko nykynuorisolla sit muutakin tekemistä Seinäjoen suunnilla kuin Provinssirock? Ilmeisesti. Artistikattaus oli keventyny isolla kädellä, mikä tekee koko festivaalista maanläheisemmän. Ei aina tarvi olla miljoona luokan bändejä varsinkin kun elämme tätä talousmahti aikaa.

Kaiho HetkenlaulajaRoolini Provinssissa on Sakkolavan juontaja ja lisäduunia saa lauluhaastatteluista sekä hetkenlauluista yleisön seassa. Ei kuulosta raskaalta eikä se sitä ollutkaan. Vaikka homma vaikuttaa helpolta ja kiireettömältä, en kerennyt syömään viikonlopun aikana kuin päivänä kuin 2 kertaa, nekin hotkien. Piti tehdä monta hommaa samaan aikaan, eri paikoissa. En ottanu asiasta stressiä koska tiesin etukäteen mitä on tulossa. 
Ajatukseni juontajana on tehdä lauluja esiintyjistä ja festivaalikansasta. Tarkoitus on siis taas kehittää jotain uutta käyttöä hetkenlaululle. Toiminta malli kehittyi hetkessä ja kehnoja välispiikkejä oli omien laskujen mukaan ainoastaan 1. 

Sakkolava on rovinssin intiimein lava, joka on sijoitettu metsän siimekseen. Lavan edustalle mahtuu noin 150 ihmistä ja tunkemalla 400. Lavan musiikki kuuluu kauas, joten pitää olla varovainen et mitä mikkiin sanoo. 
Mun ajatus festivaaleilta on, että ilma on täynnä melusaatetta, joka sekoittuu kännisen örveltäjän vilkkaaseen ajatuksen juoksuun. Tuohon ilmaan on hyvä välillä työntää hetkentulkintaa, joka koskettaa kaikkia. Jos haluaa koskettaa kaukaista ihmistä laululla, on päästävä samaan tilaan. Miten se sit tapahtuu, on taikuuttaa. Asiahan ei hoidu huutamalla "mitä kuuluu provinssirock?", vaan toteamalla letkeesti laulaen festivaalitunnelmaa ja moodia, missä ihminen on. 
Sakkolavan hyvä puoli on se että siinä kokee heti sen, että onko ihmisiä paikalla vai ei. Lavan edustalla ei ole omaa anniskelu aluetta vaan lavan eteen tosiaan tullaan katsomaan bändiä. Läheinen Zanzibar-lava näytti hirveän ankelta koska alue missä bändejä kuunneltiin oli iso ja jos kansaa oli paljon, se näytti kuitenkin vähäiseltä. Kaikista pienimmällä Sakkolavalla oli tiivis tunnelma, joka välissä. Paitsi silloin kun minä soitin :) Siinä vaiheessa kun porukka alko ymmärtämään taiteenlajiani niin väkeä tuli aina vaan enemmän ja enemmän. Harvemmin s9itä jäädään seuraamaan että mitä se juontaja oikein mesoaa. Mut nämä juonnot hoituikin laulamalla.
Juontajan roolihan festivaaleilla on huudattaa bändi lavalle ja kiittää esityksen jälkeen. Ajatus perus-informatiivisesta kuuluttajasta oli kaukana. Kuulutin sen lavan tapahtumia, en koko festareiden tapahtumia. Siinähän ois menny koko päivä kun aikatauluja paasaa. Ihmiset osasivat tulla paikalle oikeaan aikaan ja tiesivät mitä bändiä tulivat katsomaan.

Provinssirokissa tein myös monen monta "Hetki Kaihon Kaa"-haastattelua. Hetket toteutettiin Sakkolavan esiintyjien kanssa, koska festivaalipassini oli rajoitettu koskemaan ainoastaan Sakkolavaa. No eipä haitannu yhtään. Olis Cheekistä nimittäin tullu sellanen laulu, et oltais istuttu linnassa!

--- --- ---

Yona luuli tulevansa perus-haastatteluun mutta huomasinkin joutuvansa Hetkeen Kaihon kaa.Unohdin sanoa Yonalle, että tykkään hirween kauheesti hänen musasta ja omistan kaikki hänen levynsä. Vaikka nuo asiat unohdinkin sanoa hälle suoraan, löysimme yhteisen sävelen ja improvisoimme siinä pienen laulun. 

Tapani Kangas on mies, joka laulaa punkkia, tangoa sekä heviä. Provinssirockissa oli teemana The Knob -yhtye, joka on skatepunkkia eli vanhaa kunnon ysäri meininkiä. Tapanin kanssa ollaat tunnettu jo vuodesta 2001 kun poikain ensimmäinen demo "Fake-Ep" valmistui. Tapsan kanssa oltiin samaan aikaan juontajina samalla myös radioasemalla. Silti jostain syystä Kankaan Tapani meni jäihin ja aukesi vasta kun tunnustin miehisen rakkauteni häntä kohtaan. HÄmmentäviä hetkiä siis taas luvassa.Sitä se on Hetki Kaihon kaa.

Nyrkkitappelu poijaat ovat kauheen tutun näköisiä, mut en saa mieleen että mistä. Kai se johtu siitä kun poikien passeissa ei provinssissa ollu nimeä. Olivat siis anonyymeja. Lukikohan Cheekin passissa sen oikea nimi vai oliko tyhjä arpa silläkin? Helvetin kovan keikan pojat vetivät, ihan anonyymeinä.

Roudarit on jännää sakkia ja yleensä aina oikeassa paikassa. Tälläkin roudarilla oli aikaa olla laulun aiheena vaikka lavalla syttyisi tulipalo.

Kakkahätä -77 lopettaa keikkailun! Paskahan tuossa haastattelussa haisi oikeen urakalla kun bändin roudari kävi kääntämässä riukupaskat taustalla.
Poikia en saanu lauluun mukaan mutta... onnistuu se soolonakin.

Nykyaikaista poppipunkkia soittava MadCraft antoi lauluhaastatteluun mainosteemaisen kertosäkeen. Helsinkiläispoijaat yrittivät aikoinaan Uuden Musiikin Kilpailun kautta päästä esille mutta eivät silloin vielä onnistuneet. Ehkä ensi kerralla ja jos on hitille tarvetta niin Kaiho väsää kyllä. Poijaat olivat kummissaan, että piru vie tälläsiäkin haastatteluita voi tehdä. Kun on kerran tavannut Kaihon niin sen muistaa.


Katso loput haastattelut Provinssirockista 2014
 

Leave a comment

    Add comment