Tissejä, perseitä ja piripäitä

Missä Kaihon kitara soi, siellä ihmiset kahinoi. Näin oli Tammerfesteillä tälläkin kertaa.

Laukontorilla sain mukaan lauluun alle viiskymppisen, kahdeksan vuotta vankilassa istuneen ja tovi sitten vapautuneen naisen. Hän toivoi kappaletta E-mollista ja siitä syntyi ”Naisvankila-Bluus, biisi aivan uus”. Laulussa nainen tunnisti tekonsa, kertoi katuneensa ja minä komppasin kertosäkeet. Hieno biisi, uskomattoman karu tunnelma. Käytiin monessa ajassa ja tilassa, syvällä ja korkealla. Ja taas harmittaa kun mitään äänityslaitetta ei ollu paikalla. Sen takia pitää nauttia joka hetkestä. Tän naisen tyttöystävä tarjos mulle päärynä-jäätelön ja usean palan siivumakkaraa. Vastineeksi annoin uniikin levyn. Kuuntelin tyttöjen tarinan ja möyhennän siitä jonnilaisen isomman ajatuksen myöhemmin. Uusien laulujen aiheet ja tarinat löytyy tosiaan kadulta, edelleen.

Leimasin kävi ahkeraan, todella ahkeraan. Ainakin 300 ”Kaiho Hetkenlaulaja” -leimaa lyötiin pitkin kroppaa. Niinja rintoihin laitettiin kans, katusoittajan elkein. Yks isompi tyttö ei tahtonu leimaa, koska vaan laatuliha leimataan. Hän kuulemma oli luomua, ja todellakin oli. Uskon, että löydät tähän oikeen mielikuvan ihmistyypistä.

Oisko kivaa, jos mä pitäisin tarkkaa kirjaa kaikesta mitä kadulla tapahtuu ja raportoisin ne pilkkua nussien? Haluaisitko sä kuulla tarkkoja numeroita nännien ja paljaiden perseiden määrästä, puumanaisten kirosanakirjastosta tai kärrykolikoista? Entä lukuja siitä, montako kertaa tuntematon tujuinen taapertaja(eli TTT) kaatuu katuun 15 metrin matkalla, eikä lyökkään päätän koska humalaisen tuuri on onneksi mukana.
Yhdessä viikonlopussa(ke-la) tapahtuu niin paljon asioita että, vaikka kaikesta haluaisin kirjoittaa, en kuitenkaan saa aikaan niistä yhtä juoksevaa tarinaa. Noh, opetallaan ja kassotaan mitä tapahtuu.
No sehän on varma, että tahdot lukea mehukkaita kuvauksia ja tarinan käänteitä. Ethän sä muuten tätäkään juttua peukuttais!.
Mää jätän tarinat ja sen-hetkenlaulut sopivasti auki ihan vaan sen takia, etsä saat itse säveltää ne päähäsi soimaan

Joku todella humalainen rahamies kuunteli noin vartin hetkenlaulua. Sit se lähesty soittajaa, taputti olkapäälle, heitti kitarakoteloon viiskymppisen, sit toisen mokoman ja kruunuksi vielä 20 euron setelin. Seuraavana päivänä se tuli kertoon, että oli ollu hirveessä humalassa eilen, aijaa, ja antaneensa mulle satasen. Eikä todellakaan kinunnu hilujaan takasin vaan kumarsi syvään kun lauloin hänen vaimolle naiselle jotain juustoista lässyn-läätä. Ennen ku lähtivät leimat kädessä kohti tulevaisuutta, lensi rouvan kukkarosta vielä kymppi. Mukaan annoin 3 uniikkia levyä. Rokkenroll vai kaupallista paskaa?

Yksi tyttö tuli pyytämään yhtä euroa yöbussiin. Olin tehnyt hänestä viimeksi kuulemma biisin ”Rinnat hölskyy matkalla pois.” Siinä hetkessä en muistanut miten biisi meni. Istuin tupakalla Voxin 5-wattisen päällä kun tää tyllerö tuli eteeni kumartumaan ja anomaan euroa, niin mitä siinä mies voi tehdä. Katsoa eteenpäin. Mutta katse ei ensimmäisenä osukaan silmiin eikä polviin. Näkyi vaan pitkät hiukset, tummaa huulipunaa, ja +15 senttiä rintojen väliä E-kupeissa. Rintaliivien värin voit kuvitella itse. Tais tyttö jopa vielä kyykistyä pienessä hameessaan pyynnön aikana.
Ja niin oli katusoittaja metrin köyhempi. Siinä vaiheessa kun tytön tyllerö meni ohi uudemman kerran, huomasin mistä tuo biisi nimi oikein juolahti mieleen. ”Rinnat hölskyy matkalla pois” Saitko tän mielikuvan?

Kaksi oletettavasti komeen auton omistajaa, jotka käyvät puntilla, solariumissa, pesevät tukkansa hoitoaineella, iältään 25-28, molemmilla blondattu hyppyritukka ja vaaleat vaatteet. Ei silleen varakkaan mutta sporttisen limaisia näköisiä. Ei kuitenkaan huippu-urheilija tyyppiä. Poijaat aloittivat puheen, että perkele ku ei oo yhtään kolikoita. Nooh, siitä syntyi kappale, joka kuvaili aluksi nämä tyypit palttiarallaa edellä mainituilla kuvauksilla. Osu ja uppos. Sit lähti: ”Kaikista varmin paikka on lähin strippibaari...” Kappale sisälsi kävely- ja käytös ohjeet nännikuppiloihin, muutaman rahaa säästävän idean ja loppu varoituksen. ”Kokemus opettaa, ei kannata panna huoraa paljaalla.”
Poijaat olivat niin hämillään, että toinen taitteli viidenkympin setelin mun kitarankieliin. Niistä tehtiin cash-komppauksen eli seteli-demppauksen omaava ralli, joka kuulosti vahvasti Leivokselle.

Moon miettiny et montako keikkaa teen illassa, jos yhden setin ikä on pubi-oloissa kaks kertaa 45 minuuttia ja minä soitan kadulla keskimäärin 6 tuntia, neljässä viidessä eri paikassa saman kaupungin keskustassa? Teenkö yhden vai 5? Vai onko sillä mitään väliä kunhan tekee?
Vaihdellessa paikkaa, tulee yhden illan aikana korvaan monta erilaista äänimaisemaa, jonka kitara ja herkkä miesääni siinä syyttä rikkovat. Yksi mielenkiintoinen äänikuva oli Aleksis Kiven kadulla Keskustorin etelä-kulmassa. Siinä on Elisa Shopit ja Waynen kahvila. Kitara soi pienemmällä volalla paljon kauniimmin ja ääni hajosi kauheen mukavasti ympäriinsä hetken-yskän mukana. Tutkin asiaa siinä ohimennen kääntelemällä Voxia ympäriinsä.
(tähän kohtaan olisin voinu kirjoittaa jonkun tarpeettoman hienon kuvauksen käyttäen pelkästään auditiivisia mysteerisanoja mutta homman tarkoitus ei ole neppailla).
Tuon tilan hetkenlauluja: Nää seinät kaikuu oudosti, En ole tässä koskaan soittanu, Tanssivat kansa tukkii koko tien, Saara poraa siideripäissään...

Otsikossa luvattiin tissejä, perseitä ja piripäitä! No tilastoja:
Piripäitä näkyi monta muttei liikaa ja osasivat käyttäytyä.
Paljaita perseitä oli kolme, sukkahousuilla päällystettyä peppuja 2, sekä monen monta vilautusta.
Erilaisia nännejä näkyi 7 tai 8, joista lävistettyjä 3. Nami, namu ja nam.

Lauloin keskiviikosta lauantaihin. Keskimäärin 8 tuntia illassa. La-Su yönä loppui ääni Laukontorilla klo 01.
Harmistuneita ja vihaisia viestejä tuli pitkin iltaa ja sunnuntaita kun porukka oli kauempaakin lähteny mua lauantai-yöksi hämeenkadulle etsimään. Olisin voinut kyllä soittaa pelkkää kitaraa lauantai-illan, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että en voi olla laulamatta hetkenlauua kun biisin aiheet menee ohi.
Ollaan siis tovi hissukseen eikä jauheta turhia. Mut minkäs voit kun ”Läskillä on Aina Nälkä”

Leave a comment

    Add comment