”Kadun sitä Hetkeä” –katukiertue käyntiin Porista

 Kaksi nuorta miestä istuu paikallisen yökerhon edes vartti ennen valomerkkiä. ”Oli se vaan aika hyvän näköinen muija… oiskohan sille pitäny sanoo jotain?”, sanoo toinen kloppi mietteliäänä nyrkkiinsä nojaten. Ja niin jäi luu käteen Porissa kuten monella muullakin sinä lauantai-yönä ympäri maailman. Täyteen ahdetussa Kinossa esiintyi sinä iltana Kaiho sekä Juju ja Hullut.
 
 Matkani Poriin alkoi lauantaina puolelta päivin, kas oli buukattu Radio Poriin haastattelu klo1430. En muistanu, että Tampereelta Poriin ajettava tie on todella boooring ja metsäinen. Kylttien vähyys ihmetyttää. Sitä kääntyy Tesoman liittymästä Porintielle, on maininta Pori reilu 100 kilsaa. Kun ajalee reippaan tunnin, yhtäkkiä tulee vastaan Pori 30. Ja sitä ennen ei yhtään varoitusta. Vai oliko?
 
 Ässien ytimeen pääsin ajallaan ja radioasema löyty. Parkkimittaaminen oli halvempaa kuin Tampereella. Eurolla saa puoli tuntia ydinkeskustassa. Studiossa oli vastassa nuori mies, joka sanoi etunimensä hirveen nopeasti, että se meni ohi kolmannellakin kerralla, kai se on sellanen paikallinen jäbä. Tai sit se oli hionu puhetyyliään kaupalliseen radioasemaan soveltuvaksi: paljo soljuvaa nopeta lätinää mut hirven vähä asiaa.
 Olin luvannu esittää suorassa lähetyksessä uutislaulun paikallislehden uutisesta. Satakunnan Sanomat kätöseen, pieni selaus ja otsikko: ”Porista vuokrattiin tilat Viron prostituoiduille”, tästähän mä teen laulun!
Katso laulu: https://www.facebook.com/video.php?v=10155236069835151&permPage=1
 Saman katon alla oli toinenkin radioasema, Eazy 101, joka on suunnattu Porin nuorisolle. Koputin röyhkeästi studion oveen ja kävin avaamassa suuni.
Kuuntele: http://www.eazy101.fi/uutiset/musiikki/kaiho-hetkenlaulaja-porissa-syntyy-tanaan-tuhansia-uusia-lauluja

  Promoamisen jälkeen katukuvaan. Viime keväänä olin käyny Porissa, joten paikat oli jokseenkin tutut. Edellisessä vuoden spotissa oli pientä rakennustyömaata, joten piti löytää uusi mesta. Kävelykadun varrelta otin 5 eri paikkaa ennen kuin menin Monttuun vetämään Tampereen mökämökä-poijille lämmittelyt.
 Yleisajatus porilaisista varmasti kiteytyy Vares -elokuvan lainiin: ”Mikä näitä porilaisia oikein vaivaa?”. Tavallaan se pitää paikkansa. Mut toisaalta, jos tammikuun viimeisenä lauantaina katukuvaan ilmestyy soittaja, joka laulaa ohikulkijoista, hämmästyttää varmaan muuallakin Suomessa. Pakkasta oli -2 tai ei ollenkaan.
 Porilaisen moodin löytyminen oli aluksi vaikeaa. Tampereen, Jyväskylän ja Helsingin moodi on hallussa mutta Porissa se on aivan eri. Tarkoitan siis ilmapiiriä, jonka luon ympärilleni. Siihen vaikuttaa paikka ja sen tunnelma, vahvarin vola ja ennen kaikkea biisit. Kello 16 ei ole vielä pipari-laululle otollinen, joten unohdettiin se. Kävelykadulla on risteyspaikka, johon ihmiset näyttävät kokoontuvan ja jossa teinit pummaa röökiä ja etsii viinanhakijaa.
 Oiva paikka hetkenlauluille löytyi HötlöMötlö -ikkunoiden edestä, 10 metriä IsoKarhu -kauppakeskuksen pääovien vierestä. Ostarin oville oli kerääntynyt pissiksiä räikeissä meikeissään ja pari coolia porilais-jäbää, joille lauloin: ”Jaa siihen se Porin nuoriso kokoontuu, syljestä maa valkea kostuu ja mummo siihen liukastuu…”.  Pissiksiä jonkun vanhempi huppupäinen, selkeesti amis-ainesta oleva nuorimies kääntyi ja inisi naristen: ”mä tuun ja työnnän sen kitaran perseeseen”. Epäselväksi jäi, kenen perseestä puhuttiin mut pissisten suosion sillä hetkellisesti sai. Porilaisesta coolista jätkä tuli astetta coolimpi, tosin vaan muutaman pissiksen silmissä.

 Päiväs aikaan soittaessa on porukka aivan eriä kuin yömyöhään. Liikkeellä on paljon lapsiperheitä. Itsekin nykyään perheellisenä miehenä lauloin paljon lapsille, koska he ottavat laulun vastaan aivan eri tavalla kuin aikuiset juroot. Lastenlaulut lähti yleensä liikkeelle siitä, millainen pipo tai kengät pienellä kulkijalla. Sit arvaillaan ketä on mukana: isä, äiti ja sisarukset jne. Mummon toteaminen julkisesti on yleensä hyvin vaarallista, sillä vanhemman näköiset ihmiset voivat olla myös ihan pienten lasten vanhempia. Vittuilunahan sen nopeasti ottaa, samalla tavalla ku kysyessä vatsakkaalta naikkoselta, että ootko raskaana.
 
Yksi lauma jäi hyvin mieleen. Kaksi hippi-naarasta, joiden mukana oli ainakin 8 kekaraa. Vaikea sanoa oliko kaikki omia vai lainattuja. Vajaan puolen tunnin ajan kävi kukin tenava vuorollaan, yksin ja porukassa tanssimassa ja heilumassa kuin sokerihumalaiset konsanaan. Tein kustakin lapsesta laulun erikseen ja hauskaa oli kaikilla paitsi sillä punanenäisellä kadunmiehellä, joka toivoi laulua samaan itsestään kun hippien lapsista lauloin. Yksi kohderyhmä kerrallaan!
 
 Katuspottien jälkeen siirryin Monttuun vetämään lämmittelykeikan metallipäille. American serkkuni Chrisu oli järkänny Poriin keikalle bändit: Amendfoil, JetBlack sekä Snovonne. Sattui Chrisu sit mulle soittamaan, et mitäs mitäs. Ilmoitin hälle heti että tuun vetämään Monttuunkin keikan. Ja näin tapahtui.
 
 Montun ja Kinon keikkojen jälkeen siirryin järjestämään privaattijatkot jälkimmäisen läheisyyteen, siis kadulle. Paikalla pyöri monenmoista sakkia. Yksi huppupäinen parikymppinen hörhö jäi mieleen. Kertoi pitkän säätämisen jälkeen, että oli vetänyt sekaisin kokaiinia ja viinaa ja halusi vetää jotakin turpaan. Mullekin se tuli uhoamaan mutta takeltelevan, ahdistavan ja itseään häpeävän räpin muodossa. Tollasten pohjien jälkeen kaikki, mitä suusta tulee, tuntuu siinä hetkessä hirveän hienolta, mut selvänä kun saarnaa kuuntelee, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Pidättelin toista. Ahdistavan ilmapiirin hän kuitenkin loi ympärilleen, joka vaikutti monen fiilikseen. Siitä sain ajatuksen laulaa rauhasta, englannin kielellä ja lipevällä reggae takapotku-ajatuksella. "There will be peace where ever I´mm singing..." Tilanne rauhottu.
 
Kovasti tää ”kokkeli” olis halunnu väitellä kaikesta, esittää universaaleja itsestään selvyyksiä ja saada turpaansa, että ois voinu olla pillittävä marttyyri,  mut ei sitä kukaan lyöny. Harmi. Itse itsensä kaatoi katuun kolmesti ja nilkka taisi vähän nyrjähtää. Harmi. Oikeasti se tyyppi oli ihan tavallinen piripää, joka vaan halusi ihmisille uhota että hän on nyt ottanu jotain kovempaa. Aikaslailla sama fiilis, kun joku perus suomipoika alkaa puhua englantia kaikille tuntemattomille tietyssä humalassa.
 

Leave a comment

    Add comment