Chilifest 2013

Tampereella on vallattu keskustori ja laikunlava Chilifestin nimissä. Tyrkyllä oli kauheesti tulisia juttuja, piparista kahviin, kasvatuskursseja ja sitä ruokaa. Oikein mässyn mää, mutta näillä herkuilla ei kannata hirven mittasia kieliorgioita ottaa. Voi tulla vaikka hikka! Mut millään ei oo mitään vitun välii.

 Perjantaina meni kadulla akkarista piuha-sisään-tulo sellaseen kuntoon, että lähin kotio ennen katusettiä vaihtamaan kitaraa. Siellä sit alko vatsa toimimaan sen päivän mätöistä ja tuloksena oli, että tuli tulikakkaa. Se poltti, helpotti, väänsi uudestaan, antoi luvan kiljaista ja taas helpotti, hetkeksi. Vatsa sekavana lähdin perjantai-iltaan lauleskelemaan mutta välillä meinas olla vähän hankalaa. Kyllähä ny isollamiehellä pitää vähän paskaa housussa olla! Nimimerkki: Death Burger aterian tuhonnut mut sillä ei oo mitään vitun välii.


 NapalmiNalle tanssi hämärästi hetkenlaulussa ja toisessa se piirsi sähkömopolla pitti-rinkiä, jolla rajattiin ihmiset pois tulen aralta alueelta. Rinki pysyi ehjänä hetkenlaulun loppumiseen saakka. Kehotin videoita kuvaavia ihmisiä ostamaan minulta levyä sillä palveluksella, että laittaa tallentamansa hetkenlaulun tuubiin. Niitä odotellessa! Viikonlopun aikana kuvattiin palttia rallaa 30 videota, joka oli muutama enemmänkuin ”mikä vitun paranoid?” -biisiä samaisena aikana. Näistä pitäis oikeasti pitää jotain yksilöllisempää tilastoa, mut millään ei oo mitään vitun välii. 
 Yhden paranoidin jälkeen, kaksi noin 20 vuotiasta tuli möykkäämään, että ”Opettele nyt vittu soittamaan tota kitaraa. Sä soitat aina tota samaa juttua, aina toi saundi. Aina tota vitun improa. Ja miksä aina soitat ton saman biisin sillo kun mä toivon Paranoidia? Eksä osaa sitäkään soittaa?”.
 Nooh, jos kuulee tutun saundin ja osaa yhdistää sen oikeaan taiteenlajiin, niin siinon mukana oma saundi sekä oma juttu! Monellako bändillä on oma saundi ja monellako taiteilijalla oma tunnistettava tyyli? Ehkä sittenkin jotain on tähän mennessä tehty oikein? Ja jos joku biisi on jääny mieleen sen takia, että se lähtee käyntiin sun ”soita paranoid”-huudolla niin ollaanko ihan hukassa. Yleensä tollaset kaverit, jotka huutelee, on sitä sakkia, joka ei itse pysty tekemään jotain asiaa syystä tai toisesta. Uskalla soittaa kadulla epävireinen C-duuri, tehdä vaikutus kaiken ikäsisiin naisiin; etenkin puumiin, laulaa, olla yli 165 senttiäpitkä, riimitellen nolata itsensä tai ihan mitä tahansa mitä mä sillä hetkellä tein. Kas kaveria saattaa harmittaa, että hän ei ole huomion keskipisteenä tai ehkä on liikaakin valokeilassa kun toivoo paranoidin ja siihen yllättäen lauletaankin: ”kaikki kaappihomot toivoo paranoidii...” ja kovaan Kaihottavaan ääneen. Ku tää biisi on tehty juuri tollasista tolloista, jotka tulee ja luulee olevansa jotain jatietävänsä asioista kaiken. Tämän litanian selitettyäni sanoivat poijaat yhteen ääneen ”Aijaa.” ja lähtivät lipat vinossa kohti seuraavia haasteita. Ehkä taas hiljensin yhden keikkojen kirosanailijan? Mut millään ei oo mitään vitun välii.
 
 Eräs mielenkiintoinen kappale lähti kehittymään kovaa vauhtia. Otetaan Nothing Else Matterssin A-osa, pyöritetään sitä loopissaa laiskasti varioiden, lisätään sopiva annos hassun hauskoja riimejä hetkestä, alkuperäistä melodiaa aavistuksen mukaillen ja laulamalla kierrojen loppuun ”Millään ei oo mitään vitun välii.” Sama mitä oon tässä tekstissä nyt tehny, tosin ilman looppia, riimejä sekä melodiaa. Chilifestien aikana tähän biisiin tuli testattua ehkä 50 säettä, mutta niistä ei ole vielä yksikään SE säe. Mikä se oikea säe sitten on, en tiedä mutta toiset saman verran ku vieläv edän niin ehkä sieltä jo sit yksi? Tossa lainissa on se, että minkä tahansa jutun jälkeen sanottuna, se tekee turhaa. Mut millään ei oo mitään vitun välii.
 
 Vaikka alustavasti oli sovittu, että Kaiho ei lavalle nouse, niin kyllähän muuten nousi. Mut ei sinne ihan suorilta voi mennä. Ekaksi mennäänsoittamaan lavan lähistölle, sit eteen ja mennäänvähän syrjemmälle. Eli eka tutkitaan paikat ja näytetään järjestäjälle, että kylä täältä lähtee. Sit vasta noustaan yleisön eteen mikitetylle lavalle kun yleisö sitä vähiten odottaa. Eli viimeisenä, yllätys esiintyjä,Kaiho Hetkenlaulaja! Soitin lavan purku/yleisön karkoitus-lauluja + pari kovaa hittiä, jotka keräs tyhjenevänpuistolavan edustan taas edustuskuntoon(lue: 6 ihmistä kuunteliloppuun saakka). Mut millään ei oo mitään vitunvälii.
 
 ChiliFestien tiedotuksessa oli pientä vikaa. Pyysin mainitsemaan nimeni käsiohjelmassa mutta se oli kuulemma jo mennyt painoon. Tieto esiintymisestäni tapahtumassa oli jo pitkään tiedossa. Nettisivuilla tais oli maininta, ehkä. Naamakirjasta ainakin löytyy kuvia. Ja vaikka mua ei netistä eikä käsiohjelmasta löytynytkään, esiinnyin lähes kaikki bändien välissä. Niinja kahtena päivänä viimeisenä ihan lavalla kenenkään ilmoittamatta. Mut millään ei oo mitäänvitun välii.
 
 ”Mari, pihtari vai rokkari?” oli hetkenlaulu, joka kertoi muun muassa ”Laikunlavan edessä olevasta Marista, jonka oletetulla poikakaverilla alkoi parta kalalta haista....” Laulussa käytin kertosäettä ”missä on puumanaiset?”, jonka pyörittelin taas uuteen uskoon Maria mukaillen. Puumanaisia ei näkynyt näkynyt missään, oli vain alle 30-vuotiasta nuorisoa. Päät kääntyivät ja porukalla yhdes ihmetteltiin, että missä on puumanaiset? Eiollu sitten niin missään! Sitten jossain kaukana etäällä käveli pullonkerääjä nainen ja siellä se puumanainen sit oli. Ja niin oli!

 ”Pakkoruotsi pois” -biisiin tein monta kertaa eri kuvakulmasta. Torilla oli keräämässä nimiä parereihin kaksi eri muotoista, kokoista ja näköistä vanhempaa ihmistä kyltit edessä ja takana.Vaikka en suoraa linjan vetoa halua poliittiisti suuremmin tehdä mutta Påkkaruotsi on munjuttu. Taisin laittaa nimeni paperiin jo toiseen kertaan. Olen aktiivinen! Mut silläkään ei oo mitään vitunvälii.
 
 Chilifestien aikana myin paitoja kolmeja levyjä ainakin 15. Yhden paidan sijoitin promootioon eli kävelin takahuoneelle juuri ennen ku Naga Morichin syönnin MM-kisat alko. Katsoin sieltä helpoimman mutta sinnikkäimmän näköisen kaverin. Annoin sille S-koon paidan käteen. Laitoin tälle tärisevälle pienelle miehelle kilpailunumeron hakaneulalla selkään ja lähetin lavalle maistelemaan. No perkele, kolmanneksihan se tuli! Kalle Grön on kolmanneksi kovin äijä maailmassa syömään Naga Morichia! Gröönin Kalle meni tulipaskalle! Kallelle kuuluu iso KIITOS, että Kaiho-paita näkyy! Ja sillä on oikeesti väliä. Mitä Kallen aukolle kuuluu sillä ei oo mitään väliä.
 
 Mä lataan ihmisten käteen” Kaiho Hetkenlaulaja” -leiman kun saan sen mahdollisuuden. No mä menin yhden epämääräisen(nisti) ryhmän luo antamaan leimaa käteen niin yks tyyppi kysyi että ”saanko mä leimata sut?” No tottakai saat. Se otti taskustaan kunno kolmen sentin vahvusen tägitussin ja riipusti mun käteenkolme kirjainta. X, J, öö.... eiku. Jotain tällästä mutta annoin leimata kun sen toverille  lupasin. Mulla on vahva luotto tuohon kaveriin. Ja se kannatti! Jos joku lähettäis videon tai kuvan, jossa tuo käsi näkyisi, niin sen voisin todistaa! Jollakin tavalla se oli kauhean rock ja hölmön iso samaan aikaan mutta hei, kaikkeen tottuu. Paitsi siihen jääpuikkoon perseessä!
No joo! Oli se sen verran iso ”henna”, että pesin isosti käteni ennen illan viimeistä lavalla esiintymistä. Muttei tägi-tussauksesta lähteny kuvasta lauantaina viimeiset... eiku. Katson vasenta kättäni,”on sitä vieläkin(maanantai yö)!” Luota aina nistiin, sillä millään ei oo mitään vitun väliä.
 
 Ennen koko tapahtuman loppuhuipennusta,eli Naga Morichin MM-kisoja menin vetämään ennätysisolle yleisölle pari kolme hetkenlaulua laikun lavan edustalla.Ensimmäinen niistä oli jotenki ”Älä ota tänään enempää, ei kestä chiliä sun peräpää.Miksä aina poraat kun syöt Chiliä.” Tääbiisi oli kehkeytynyt festivaalien edetessä ja nyt aika esittääse isolle kansalle. Siitä rallista tehdään jotain jännää. Aivan sama mut millään ei oo mitään vitun välii.

Festareilta syntyi ainakin yksi ihan oikea biisi, jonka otti käyttöön Suomen Chiliyhdistys
 

 

Leave a comment

    Add comment